Kuulumisia :)

Viime viikonloppuna Vitalla tuli siis täyteen 12 viikkoa!!! Se on kasvanut niin paljon :o Ja tottahan se on ettei itse ei tajua sitä vauhtia mitä se kasvaa, vaikka itse silmin huomaankin pientä muutosta, mutta en tietenkään yhtä hyvin kuin kaverit jotka joka päivä ei Vitaa näe. He huomauttavat, joka kerta kun näkevät Vitan, kuinka se on kasvanut.
 Tänään sitten päätin katsoa parisen viikkoa vanhoja kuvia, ja onhan se kasvanut ties kuinka paljon.!!! Meillä on ollut tapana kuvata Vitaa kerran viikossa (sunnuntaisin) Niinpä laittelen tähän nyt viime viikonlopun kuva saldoa pikku lumiparrasta <3 (c Kirsi Ryynänen)

Tiistaina meillä oli aamu tunnit taas dogness- hallilla, ja tällä kertaa päästiin Vitankin kanssa osallistumaan enemmän :) Aluksi kokeiltiin vähän agilityn alkeita. Putkea, sekä esteen tarjoamista. Että meni niin upeasti Vitalla, se oli ihan liekeissä!!! Ite olin vähän jossain muissa maailmoissa, mutta ehkä ensikerralla ollaan kummatkin ihan agi aailmassa :DD Pienen agility teenin jälkeen vuorossa oli rally-toko rata, jota Vitan kanssa menimme seuruuta harjoitellen, hieman pujoteltiinkin... Niin upeeta vaikka sen jälkeen sormet olikin ihan verillä.

Takaisin blogi maailmaan!!

Blogi kertoo minusta ja vielä vähän enemmän koirastani Vitasta ja miten meillä menee opiskelu täällä Kannuksessa.

Aloitin siis nyt syksyllä opiskelun Kannuksessa kannellinjalla. Ensimmäiset kuukaudet asustelin täällä asuntolassa minun lisäkseni kolmen muun luokalaisen kanssa, Joista kahdella heistä on koira täällä. Toisella japaninpystykorva uros ja toinen vuorottelee brasilianterrieriä ja tolleria. 

Muutama viikko takaperin minulla toteutui pitkäaikaisin haave joka minulla on ollut. Oma vehnäterrieri pentu astui taloon.

 Kävin vanhempieni kanssa hakemassa pennun Vaasan läheltä sijaitsevasta Helsingby; stä. Tiedustelin alku syksystä tutulta kasvattajalta, jonka koirien kanssa olen ollut tekemisissä pienestä asti, olisiko hänellä tietoa tulevista vehnäpentueista. Sain tietää, että hänen tutullaan on viikonikäisiä pentuja,

 jonne tietenkin otin heti yhteyttä ja  kyselin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sen  jälkeen päätin, että kun penntut hieman kavavat niin menen katsomaan niitä. Kun se päivä koitti ja olin pentujen luona en vielä päättänyt täysin minkä heistä haluan, mutta päädyin sitten energiseen tasapurentaiseen narttu pentuun.

Syysloman lopulla sitten pentu tuli uuteen kotiinsa tänne Kannukseen. Ja sai sitten nimekseen Vita. Vita on pieni mutta toodella pippurinen jääräpää. Hamapaita osataan käyttää vähän liiankin hyvin. Vita on sellainen pikku peto.